Maanantaina 19. helmikuuta Isossakyrössä järjestettiin Napuen taistelujen 310-vuotismuistotilaisuus.
Napue-Jotoksen päätapahtumapaikalla käytiin reilut 300 vuotta sitten yksi suuren Pohjan sodan merkittävimmistä taisteluista, kun Carl Gustaf Armfelldtin johtamat Ruotsin ja Suomen joukot pyrkivät pysäyttämään ylivoimaisen Venäjän etenemisen.
Venäjän joukkojen vahvuus Napuen taisteluissa oli 11 000 miestä, kun osin heikosti varustellusta paikallisesta nostoväestä koottu Suomen ja Ruotsin joukkojen vahvuus oli 5 500 miestä. Alivoimaisen Suomen joukosta kaatui 3 000 miestä Napuen paukkupakkasissa käydyissä taisteluissa.
Napuen taistelun jälkeen Venäjä sai haltuunsa Kyrönmaan alueen, joka käynnisti noin seitsemän vuotta kestäneen Isonvihan. Venäläisjoukot terrorisoivat Kyrönmaata, ryöstelle, tuhoten ja murhaten siviiliväestöä.
Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721, jolloin Isostakyröstä oli jäljellä käytännössä enää vanha kirkko. Jälkipolvet ovat rakentaneet ja asuttaneet Kyrönmaan uudelleen sellaiseksi, kun sen nykyään tiedämme.
Napuen taistelu on yksi tunnetuimmista ja merkittävimmistä Suomessa käydyistä taisteluista ennen itsenäisyyden vuosia. Se oli myös pitkään taistelu, jossa kaatui eniten suomalaisia omaa maataan puolustaessaan.
”Himmetä ei muistot koskaan saa!”
Napuen taistelujen tietoa jälkipolville vievät eteenpäin muun muassa Napuen perinne ja tykit -yhdistys sekä Napuen mamsellit. Muistotilaisuudessa tykkiyhdistyksen väki oli sonnustautunut karoliiniasuihin, ja muistolaukaukset ammuttiin tykein ja musketein. Komennot jaettiin ajanhengissä ruotsiksi.
